Miksi olemme täällä?

Ennen NA:n toveriseuraan tuloamme emme kyenneet hallitsemaan elämäämme. Emme kyenneet elämään ja nauttimaan elämästä muiden ihmisten tapaan. Meillä oli oltava jotain erilaista ja luulimme löytäneemme sen huumeista. Asetimme huumeiden käyttämisen perheidemme, puolisomme ja lastemme hyvinvoinnin edelle. Meidän oli saatava huumeita mihin hintaan hyvänsä. Vahingoitimme monia ihmisiä, mutta kaikkein eniten vahingoitimme itseämme. Koska emme kyenneet ottamaan vastuuta omista asioistamme, aiheutimme todellisuudessa itse omat ongelmamme. Olimme ilmeisen kyvyttömiä kohtaamaan elämän sen omilla ehdoilla.

Useimmat meistä huomasivat tekevänsä addiktiossaan hidasta itsemurhaa, mutta addiktio on niin ovela elämän vihollinen, että olimme menettäneet kyvyn tehdä asialle mitään. Monet meistä päätyivät vankilaan tai etsivät apua lääketieteestä, uskonnosta ja psykiatriasta. Mikään näistä menetelmistä ei riittänyt meille. Sairautemme puhkesi aina uudestaan tai paheni jatkuvasti, kunnes epätoivoisina haimme apua toinen toisiltamme Nimettömissä Narkomaaneissa.

Tultuamme NA:han huomasimme olevamme sairaita ihmisiä. Kärsimme sairaudesta, johon ei ole mitään tunnettua parannuskeinoa. Sen eteneminen voidaan kuitenkin pysäyttää, ja silloin toipuminen on mahdollista.